Tällä viikolla olin mukana, kun hoitaja päivitti asukkaan tietoja asukkaan oman hoitajan kanssa. Asukas itse ei ollut paikalla. Kyseessä oli ilmeisesti rava-indeksin kaltainen paperi. Mitä nyt espanjan kielisestä paperista selvää otin. Täällä tuntuu olevan paljon samaa kuin Suomessa, mitä nyt on saatu kommunikoitua. Täällä on saman oloinen kotihoitopalvelu sekä mahdollisuus ostaa eri palveluita eri palveluntuottajilta. Tosin tuossa paikassa kaikki palvelut tulevat samalta talolta eikä niitä ole eritelty. Heillä on myös sosiaaliturva joka tukee niitä joilla on vähemmän rahaa palveluihin.
Olen koko ajan työskennellyt jonkun mukana, mikä on ihan hyvä kielimuurin takia. Olisi aika hankala mennä asukkaalle tekemään jotain, jos asukas alkaisi puhua jotain mitä en ymmärrä.
Täällä on ollut aijemminkin suomalaisia opiskelijoita ja työkaverit innoissaan sanovat sanoja joita ovat oppineet. Ainakin värejä ja tervehdyksiä on osattu. Koulun asuntolan toimistotyöntekijä osaa laskea kolmeen ja sanoa "mun mummoni muni mun mammani" :D

Rakennuksen kerrosmaisuuden takia täällä on tosiaan käytössä lukot, että huonomuistiset asukkaat eivät lähtisi kulkemaan ihan itsekseen. Kerroksissa on portaat ja kaksi hissiä. Hissillä pääsee kerroksesta toiseen jos on avain, millä hissi saadaan tilattua. Voi myös mennä rappukäytävään, jonne kuljetaan ovesta jossa on numerokoodi- lukko. Rappukäytävässä on sitten hissi joka toimii ilman avaintakin.

Yksi työkavereista sanoi, että ihmiset eivät ole täällä niin temperamenttisia kuin muualla Espanjassa, mutta kyllä heistä ääntä lähtee minun mittapuullani. Töissä puhutaan lähes koko ajan jotain ja paljon omista asioista eikä vain töistä. Äänenvoimakkuus kohoaa tosiaan niin että ihan luulee ihmisten tappelevan välillä. Ja asukkaillekkin huudetaan ja huidotaan käsillä ilmaa ihan eri tavalla kuin Suomessa. Kyllä meillä katsottaisiin vähän pitkään varmaan jos samalla tavalla käyttäytyisi.

Nähtävyyksiäkin olen ehtinyt näkemään. Kävimme työtoverin kanssa automatkalla San Juan de Gaztelugatxella. Paikalle voi ajaa autolla, mutta huipulle päästäkseen on käveltävä 231 porrasta. Kyseessä on siis korkea saari, jossa ovat ennen majoittuneet valaanpyytäjät. Valaanpyynnin loputtua saaren ainut talo on muutettu pieneksi kirkoksi. Huipulla on kirkonkello, jota perinteen mukaan pitää soittaa kolmesti ja sitten saa toivoa jotain.